Kun en tiedä mitä tehdä menen kävelylle. Päässä pyörii sekavia ajatuksia, tunne siitä että pitäisi tehdä asioita, mutta mistä aloittaa ja mikä on se tärkein asia juuri nyt johon tarttua? Huokaisen. Puen lenkkarit ja takin, astun ovesta ja suuntaan kohti lähintä luontopolkua.
Katson millainen maa on tänään jalkojeni alla. Maadoitun kuvittelemalla juuret jalkapohjistani aina maan ytimeen asti. Olen yhteydessä maahan, maan ja taivaan välissä. Luontopolku tuntuu hyvältä, sopivan joustavalta askeleiden alla. Katson maisemaa ja lähellä olevia kasveja. Saatan nähdä eläinkunnan edustajia, useimmiten lintuja. Hengitän syvään ja haistan ulkoilmaa. Astelen eteenpäin ja pyydän mielessäni, että tämän kävelyn aikana luonto viisaudessaan selkiyttää ajatukseni. Sen jälkeen vain kävelen, katselen, kuuntelen ja muuten aistin luontoa. Saatanpa pysähtyä ja poimia kukkasen tai kävyn tuliaisiksi kotiin.
Kotipihaan palatessani tiedän mikä on seuraava askeleeni, mihin tarttua. Kiitos Luonto, selkiytit jälleen ajatukseni. Minun osuuteni oli vain pukea lenkkarit ja astua ulos ovesta kävelylle.
Finnish