Maalaaminen yllätti minut täysin. Se tuli puun takaa. Opiskellessani Co-Rento –voimavarakouluttajaksi kuului opintoihin Vedic Art –taidekurssin suorittaminen. Kyseinen menetelmä tähtää luovuuden avaamiseen, eikä siinä tarvitse osata mitään erityistekniikkaa tai oikeastaan edes mitään aiempaa maalaamiskokemusta. Kurssilla maalataan usein hiljaisuudessa ja sitä ennen rauhoitutaan piirtämällä viivaa paperiin. Opintojeni puolivälissä innostuin menemään vielä Vedic Art –kesäkurssille Joutsenon opistoon ja tuolloin sain ensimmäiset huippukokemukset maalatessani. Tunnetta on vaikea kuvata sanoin, mutta muistan sen hetken, kun pitkään keskeneräistä tauluani tuijoteltuani yht’äkkiä tajusin, että siinähän on naisen sivuprofiili ja tuli kiire tarttua siveltimeen ja vahvistaa ne linjat, jotka itselleni paperilla hahmottuivat. Viisas opettajamme Eliisa Kivistö oli sanonut, että kyllä siihen jotain ilmestyy ennen pitkää ja näen sen. Yllätyksekseni niin kävikin. Maalatessa tuntui, että olen yhteydessä johonkin itseäni suurempaan voimaan ja toimin oikeastaan välineenä jollekin suuremmalle, vaikka samanaikaisesti hieman hapuilin yrittäessäni löytää oikeaa väriä ja tarpeeksi kevyttä siveltimen otetta. Tuosta maalauksesta, nimeltään ”Iida Josefiina” tuli itselleni voimataulu ja se pääsi olohuoneemme seinälle, eli kodin paraatipaikalle.
Huippukokemuksen jälkeen haluaa tietenkin kokea sitä lisää. Samanlaista kokemusta en maalatessa ole vielä toistamiseen kokenut, mutta elän toivossa, että niin tapahtuu. Ennen valmistumistani Voimavarakouluttajaksi sattui kuitenkin niin, että luokkahuoneessa maalatessani pääsin hyvin meditatiiviseen tilaan ja annoin käden liikkua paperilla nopeaan tahtiin, siveltimenäni oli lapseni entinen hammasharja, varmaankin joku Nalle Puh –kuvioitu, jolla maalasin kiivaasti ja aina välillä otin lisää väriä ja etenin paperia laidasta laitaan. Mielessäni kävi edesmennyt hammaslääkäri-isoäitini. Hymyilytti, että täällä minäkin käytän hammasharjaa käsityöläisen ottein…tosin en hampaisiin, vaan maalaamiseen. Jossain kohdin ajattelin, että tästä tulee varmaankin kukkaniitty, mutta teoksen valmistuttua yllätyin täysin, kun edessäni olikin meri tyrskyineen ja eri veden sävyineen. En olisi ikinä osannut maalata sellaista, jos olisin etukäteen suunnitellut.
Oikeastaan yllätyksellisyys ja se etten voi suunnitella lopullista kuvaa ovat se juttu joka kiehtoo minua maalaamisessa. Se on hyppy tuntemattomaan, jossa pitää vaan luottaa, että jotain hyvää syntyy. Olen kiitollinen, että kohdalleni osui tuo Vedic Art –menetelmä. En ole nuorena haaveillut maalaamisesta, mutta jos mietin lapsuuttani, niin piirtäminen oli ehdottomasti yksi suosikki-ajanvietteeni.
Finnish