Omia tauluja olohuoneen seinälle!

Meillä on olohuoneessa iso seinä. Suvussamme on aina harrastettu tauluja, siis ostettu niitä ja pidetty seinillä. Olen käynyt jo pienenä taidenäyttelyissä ja ulkomaillakin on tullut koluttua lukuisia taidemuseoita. Äitini isä maalasi vapaa-ajallaan ja tätini maalaa (Hei Outi! :-)) ja serkkuni taiteilee työkseen (Hyvä Matti!). Ajatus siitä, että minä voisin aikuisiällä maalata jotain ja ripustaa sen olohuoneen parhaalle tauluseinälle tuntui radikaalilta ja toisaalta kutkuttavalta. Halusin nähdä tauluissa jotain suurta, värikästä ja iloista.

Vasta maalattuani ensimmäisen huippukokemus-tauluni  olin varma, että juuri sen haluan ripustaa kotiimme. Hyvät muistot tekivät taulun minulle eläväksi ja sellaisen kanssa on mukava asua. Tuntuu kuin taulu väreilisi hyvää energiaa ympärilleen. Sen edessä olevalla sohvalla on mukava istua ja katsoa ulos ikkunasta maisemaa. En siis välttämättä edes katso taulua, vaan istun sen äärellä. Maalaus on edelleen kehystämättä, ripustin sen nuppineuloilla tapettiin. Sen jälkeen on ilmestynyt useampia töitä nuppineuloilla tapettiin. Myöhemmin ilmestyi oikea maalausteline ja sen ympäristöön vaihtuva kanvastaulujen näyttely. Taulujen kootkin ovat alkaneet kasvaa ja voimakkaita värejä on tullut näkyviin.

Tavallaan ihan hullua kuinka ison henkisen kynnyksen yli täytyy astua, että voi ripustaa oma tekemänsä taideteoksen oman kotinsa seinälle! Itse teos voi olla pieni ja herkkä, mutta sen esille paneminen ja esillä pitäminen suuri päätös, linjanmuutos.